Aika rientää ja opiskelut on hiukan hidastanut rakentamista. Mutta edelleen homma edistyy, joskin hitaasti. Eristäminen on osoittautunut tosi hitaaksi, koska aina välillä pitää odotella noiden liimatuotteiden kuivumista. Ja tietysti kun on muutakin elämää, ei aina ehdi rakentaa täysillä, vaikka haluaisikin.
Tässä matkan varrella olen kahlannut myös erinäisen määrä nettisivuja ja lukenut itselleni uusista aiheista paljonkin. Ensimmäinen asia oli päättää, minkälainen jääkaappi pakuun tulisi. Piti päättää, haluanko sellaisen laatikkomallin, joka aukeaa päältäpäin? Vai haluanko normaalin sivulta aukeavan? Pitääkö siinä olla pelkästään viilennys vai haluanko myös pakastelokeron? Vai olisiko siinä ihan erillinen pakasteosa? Toimiiko se pelkästään sähköllä? Toimiiko se 12 V, 24 V vai 230 V sähköllä? Olisko se kompressorijääkaappi? Vai pitäisikö sen olla sähköllä ja kaasulla toimiva, jonka voisi vaihtaa lennossa kun auto on 230 V sähköissä kiinni? Olisiko se normikokoinen, joka mahtuu ”työtason alle” vai sellainen jenkkikaappikorkuinen, jossa on se pakastuslokero erikseen? Ihan hirveesti asioita, mitkä pitää ottaa huomioon ja päättää ennen hankintaa.
No mitään korkeaa jääkaappia en koe tarvitsevani, koska ei nyt yksi ihminen paljon tarvitse kerrallaan tilaa. Kaikki tarpeellinen mahtuisi kyllä sellaiseen normaalikokoiseen tiskin alle mahtuvaan malliin. Haluanko pakastelokeron? Kyllä, ehdottomasti! Kesällä jääpaloja on kiva saada juomalasiin ja jäätelöä matkaan. Myös pakasteita on kiva väliin olla, joten pakastelokero on must juttu.
Entäpä tämä kulutuspuoli, mitä jääkaapit ja jääkaappi-pakastinlokero-yhdistelmät vievät virtaa? Normi jääkaappi 230 V sähköllä vie ihan hurjasti virtaa, joten se ei ole järkevä. Entäpä kaasu/sähkövaihtoehto? Onhan ne käteviä kun puksuttavat nestekaasulla siihen asti, kunnes laitetaan auto pistokkeen päähän ja johtoa pitkin puskee 230 V, jolloin jääkaappi automaattisesti heittää itsensä sähkökäytölle. Mutta entäs sitten, kun istut puskaparkissa ja nestekaasu loppuu? Ei ole sähköä mailla halmeilla, mitäs sitten? En itse kovinkaan tykkää nestekaasusta tälläisissä järjestelmissä, joten pyyhin tämänkin vaihtoehdon pois listalta. Sitten jäljelle jää 12 V tai 24 V sähköä käyttävät vaihtoehdot. Siirryin siis tutkiskelemaan asuntoautoihin ja matkailuvaunuihin suunnattuja jääkaappeja. Edelleen tuntui jääkaappi haukkaavan suuren määrän sähköä. Kaverini osti autoon tarkoitetun kompressiojääkaapin ja kehui sitä, ettei se kuluta ihan niin paljon ja pakkohan se oli käydä tutkiskelemassa asiaa.
Kompressorijääkaappihan toimii lyhykäisyydessään niin, ettei se käy koko ajan, vaan ainoastaan tarvittaessa eli noin kolmanneksen vuorokaudesta. Käyntihän riippuu tietenkin siitä, miten paljon jäähdytettävää tavaraa on kaapissa tai laitetaan kaappiin kylmenemään. Myös kaapin toimintaympäristön lämpötila vaikuttaa asiaan. Sen virrankulutus on siis maltillisempaa. Siispä kompressiokaappiostoksille.
Kahlasin erilaisia malleja, kokoja, virrankulutuksia ja hintoja. Päädyin sitten Savoa Camp 85 litran 12 V kompressorijääkaappiin pakastelokerolla. Hintakin oli ihan kohtuullinen 399 € plus rahti muutaman kympin. Sellaisen tilasin Tuontitukusta ja se saapuikin 5 päivää tilauksesta. Nyt se nököttää varastossa ja odottaa, että pääsee pian tositoimiin.
Seuraavaksi opiskelinkin aurinkopaneelien sielunelämää. Monikide vai yksikide? Mitä ihmeen eroa niilläkin on? Taipuva vai ihan sellainen kova paneeli?
Nykyään on yleisesti käytössä kahta paneelityyppiä, monikide- ja yksikidepaneelit. Monikidepaneeli on perinteinen versio aurinkopaneelista. Sen kennot ovat väriltään sinisiä. Valmistus tapahtuu sulattamalla ensin piikide, jonka jälkeen siitä valetaan neliskulmaiset kennot, joita on yhdessä aurinkopaneelissa 60 kappaletta. Monikidepaneelin tuottama sähköteho jää hieman pienemmäksi verrattuna yksikiteisiin paneeleihin, mutta monikide on loistava valinta suuriin järjestelmiin edullisemman hintansa takia.
Viime aikoina yleistyneen yksikidepaneelin valmistusprosessi eroaa hieman monikiteisestä. Prosessissa leikataan kasvatetusta piikideharkosta ohuita levyjä, jotka leikataan kennon muotoon neliömäiseksi. Piikideharkko on pyöreä, jonka takia yksikidekennoissa on pyöreät kulmat. Yksikidepaneelien tehontuotto on parempi monikiteisiin verrattuna, erityisesti kuumalla säällä, minkä takia niitä suositaankin pienemmissä järjestelmissä kattotilan ollessa rajallinen. Yksikidepaneelit ovat väriltään täysin mustia.
Asiaan tutustumisen jälkeen päätin hankkia yksikidepaneelin. Tehoja tutkiessani totesin, että mitä isommat lukemat, sitä vähemmän tarvitsen määrällisesti paneeleita pakun pienelle katolle. Siispä 330 W yksikidepaneeli tilaukseen ja siihen kattoasennusteline. Paneeli maksoi 149 €.
Kesä alkaa olla pikku hiljaa takana ja syksyn kosteus ja koleus hiipii tilalle. ALkaa olla projektilla kiire,mutta kunhan saa sähköt ja diesellämmittimen asennettua, voi rakentaa lämpimässä.
Seuraavissa päivityksissä perehdytään erilaisiin sähkölaitteisiin, joita tarvitaan pakussa