Metsähetken blogi

Lattia ja sähköjä

No vaihteeksi jälleen lattiaa….eli lattian eristykset on tehty ja lattian vanerilevy on paikallaan, JEEE (pieni tuuletus)! Lattian kunniaksi päätin siirtää lattiamateriaalin valintaa vielä hetken ja seuraavaksi sähköistyksen kimppuun.

Vuoden alusta saakka olen piirrellyt erinäisiä pohjapiirroksia siitä, mihin mikäkin asettuisi tässä hurjassa 4,5 metriä pitkässä ja alle 2 metriä leveässä asuintilassa. Voin sanoa, että vaihtoehtoja ei ole ihan hirveästi ja tilaa on vähän. Luonnollisesti vuode sijoittuisi taakse, koska se on loogisinta. Tilan käytön maksimoimiseksi päätin, että rakennan vuoteesta seinälle nousevan ns murphy bed- mallisen. Siinä siis rakennetaan saranoidulla mekanismilla seinälle nouseva punkka, jossa on patja ja kaikki petivaatteet Ruotsinlaivalta tutulla systeemillä kiinnitettynä. Tällöin mulle jää seinälle nousevan vuoteen vastapäätä tila istuimelle eli sohvalle ja siihen tulevalle irrotettavalle/taittuvalle pöydälle. Saan siihen työtilan, oleskelutilan sekä ruokailutilan ja sohvalaatikon sisään säilytystilaa. Näin yhdellä Youtube-videolla tälläisen ratkaisun ja se miellytti mua heti. Teippailin lattiaan maalarinteipillä viitettä antavaa viivaa kaapistoista.

Valaistus, pistokkeiden paikat, sähkölaitteet, akut ja muut piti päättää. Mihin tulee mikäkin ja minkä verran tarvitaa sähköjä. Kaverini kotona tehtiin sähkötöitä ja hommat hoiti todella mallikkaasti Amatek Oy:n Arttu. Pikainen pirautus hänelle ja hän olikin katsellut jonkun verran näitä pakuprojekteja youtubesta ja lupasi ottaa homman hoitaakseen! Ensin käytettiin puoli päivää laitteiden ja sähköjen sijaintien suunnitteluun ja tarvekartoitukseen. Sitten pääsinkin tilaamaan aiemmin mainittuja tuotteita, kuten aurinkopaneelia ja erilaisia säätimiä yms. Sitten olikin vuorossa sähköputkien veto auton rakenteisiin. Halusin siis johdot putkiin, jotteivät ne hankaudu rikki auton liikkeestä ja tärinästä. Putken on nyt vedetty ja eristys jatkuu.

Kuskin penkin taakse tulee suihku/wc ja sen jälkeen kaappeja. Toiselle puolelle taas tulee keittiötila. Kaikkialle mihin vain voi, laitetaan yläkaapit. Kuskin puolen kaapistosta nipistetään lattiatasosta yksi kaappitila akuille ja sähkölaitteille sekä sulakerasia ja muut sähköihin liittyvät. Keittiön kaappiin altaan alle tulee lämminvesisäiliö ja sen viereen alas diesellämmitin. Näin lämmitin hoitelee myös veden lämmityksen Bobilin avulla samalla. Nyt odottelen innolla Bobilvansin vedenlämmitysjärjestelmän saapumista Englannista.

Vesi ja suihku on olleet mulle aikamoinen päänvaiva, koska en halunnut vetää mitään vesiputkia lattian alle. Suihku ja keittiön vesipiste sijoittuvat siis eri puolille autoa ja se mun piti ratkaista jotenkin. Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että laitan keittiöön sellaisen hanan, jossa on bidee-suihku. Suihkuletkusta tulee ehkä 5 metriä pitkä ja vedän sen katon kautta kiinnikkeellä aina käytön ajaksi suihkukoppiin. Näin hoituu pesu ilman, että vetäisin letkua rakenteisiin. Olen hiukan epäileväinen täällä pohjoisissa olosuhteissa siitä, että pysyykö vesiputket sulana kylminäkin vuodenaikoina eristetyissä rakenteissa ja mikä katastrofi olisi vesiputkivuoto lattian alla! Vielä selvitän olisko jotain näppärää rullakelaa, johon tän letkun sais rullautumaan automaattisesti sinne kaappiin sisälle.

Tää ei ole todellakaan helppoa, sen voin kertoa. Kipaisinpa sitten muiden ostosten ohessa K-raudassa katselemassa hanoja eli sekoittajia. Muutama on ollut mielessä ja monissa pakuissa varsin näppärän näköinen hana, jossa suuttimesta tulee puolisen metriä letkua ja sen päässä itse suutin, omalla näppärällä katkaisijallakin. Aattelin, että kivan käytännöllinen systeemi, tuollaisen haluaisin omaani. Ajattelin vielä sitä, että olispa näppärä kun niitä saa vielä astianpesukoneliitännälläkin. Siihen voi näppärästi kytkeä veden ja avot. Mutta eihän se nyt niin helppoa ollutkaan. Bidee-hanat on ihan erikseen ja ne on kylppärimalleja. Niitä ei ole kovin montaa vaihtoehtoa ja usein ne on lyhyellä tylsällä perus-oras-putkella. Myyjä ehdotti sellaista ratkaisua, että ostaa lyhyellä suuttimella olevan hanan ja tilaa siihen sitten sen pidemmän osan varaosana ja vaihtaa sen, on kuulemma helppo vaihtaa. Plääh! Tähän pureudun vielä jatkossa.

Nyt jatkuu eristys, joka tuntuu olevan jäätävä duuni eikä lopu koskaan, mutta se ei ole totta. Lattia on valmis, eristetty ja alumiiniteipattu. Seinät on melkein valmiit, vielä vähän purseiden poistoa ja loput alumiiniteipit paikalleen. Sähköputkien parempi kiinnitys ja sitten seinä- ja kattokoolaukset ja levytystä. Katosta puuttuu vielä sauna-satulevyt, joita on tarkoitus nyt tehdä. Hyvin tehty eristys maksaa vaivan, koska toivon mukaan en sitten palele enkä ehkä myöskään niin hikoile kun homma on tehty huolella.

Nyt hommiin!

Sähkölaitteita

Viime aikoina on tuntunut siltä, että olen oppinut rutkasti uusia juttuja. Ja tarkemmin siis siitä varustelusta, mitä pakussa pitää olla. Tai oikeastaan mitä siellä on oltava, jotta voi mukavasti majoittua ympäri vuoden pakuun, tehdä siellä töitä läppärillä, nukkua mukavasti lämpimässä, valmistaa ruokaa, säilyttää ruokaa viileässä, käydä pesulla ja vessassa, kuljettaa mukana tarvittavaa määrää kausivaatteita, työn vaatimia retkeilyvälineitä ja muuta siihen liittyvää tarviketta (kuten vaikkapa kajakkia :D) ja vielä nauttia siitä.

Olen nähnyt paljon minimaalisia ratkaisuja, joissa pakun takakontissa on vain tilapäisvuode, ruoka kokataan Tangialla ja valaistuskin saatetaan hoitaa patterilampulla. Ja toisaalta olen nähnyt upeita kodinomaisia ratkaisuja, joissa viihtyisyys on maksimoitu ja varustelutaso vastaa mukavaa mökkiä tai pientä asuntoa. Itselläni tämä jälkimmäinen vaihtoehto on se oma valintani ja sen mukaan olen siis myös suunnitellut pakuuni kaikenlaista laitteistoa.

Lataussäädin Victron Energy SmartSolar change controller MPPT 100/30 hoitelemaan aurinkopaneeleilta akuille tulevaa virtaa (250 €).

Victron Energy multi 24/800/16 laturi ja säädin, joka lataa hupiakut kun karavan-pistoke on kiinni ja muuntaa 24 V akkuvirran 230 V virraksi (580 €).

Veden lämmitysjärjestelmää olen miettinyt myös pääni puhki ja vertaillut lämminvesijärjestelmiä, kuten jo aiemmassa kirjoituksessa pähkäilin. No nyt tuli sähköpostiin ilmoitus, että Bobilvansille on tullut lisää tavaraa ja pääsin tilaamaan sen lämmitysjärjestelmän Bumber Bobil Heaterin. Se tulee Englannista, joten mielenkiinnolla odotan miten paljon tullia ja veroja siihen ostohinnan ja rahtikulun (339 €) päälle oikeen tulee. Tietenkään vesi ei lennä itsestään hanaan eli sekoittajaan (jota en vielä ole edes katsonut) joten siihen piti tilata pumppu (99 € ja ehkä toinenkin, jos laitan kaksi säiliötä, toisen lämpimälle vedelle ja toisen kylmälle).

Koska diesellämmitin käyttää polttoainetta (ja jos vielä päädyn kaasuhellaan=, on pakko olla häkävaroitin (23,90 €). Turvallisuus on tärkeintä, se on mun motto!

Taakse tarvitsee luku- ja työvaloja, joten pari kappaletta ledvalaisimia (31,98 €) taipuvalla varrella on oltava kattovalojen (29,90 €) lisäksi.

Tässä hiukan esimakua kun alkaa miettiä sitä pakun rakennusta. Ihan hurja määrä kaikenlaista laitetta tarvitaan. Näissä voi tietysti valita eri hintaluokan laitteita, mutta itse päätin satsata laatuun, jottei tarvitsisi olla koko ajan korjaamassa ja tai ostamassa uutta. Useamman satasen voi säästää tilaamalla halvempia laitteita, odottamalla tarjouksia, ostamalla ehkä käytettynä tai tinkimällä omasta mukavuudesta. Mutta nämä on niitä jokaisen omia valintoja. Mulle paku tulee olemaan kuin koti suurimman osan aikaa, koska sillä liikun pitkin keikoilla ja se takaa mulle ja mun koiralle silloin mukavat ja turvalliset oltavat.

Kuullaan taas!

Hankintoja osa 2

Viime artikkelissa pureuduttiin lämmitysasioihin, nyt mennään kylmemmälle osastolle. Jääkaappi, sellainenkin pitää olla, että ruoka pysyy kylmänä. Jälleen kerran vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla. Sähköllä vai kaasulla vai molemmilla, siinä ensimmäinen kysymys, mikä pitää päättää. No ensin ajattelin molempia käyttävää, kuten aiemmassa artikkelissa olen julistanut. Tarkempien tarkasteluiden ja asiaan perehtymisen jälkeen pyörsin päätökseni tässäkin asiassa. En edelleenkään pidä kaasun käyttämisestä muualla kuin ruoanlaitossa, joten päätin katsella sähkökäyttöisiä kaappeja. Yksi edellytys on, minkä haluan jääkaappiin, on pakastelokero. Aina on jotain pientä pakkasesta, mitä haluaa kuljettaa muutamia päiviä mukana, jos ei muuta niin vaikka jäätelöä tai jääpaloja.

Kaappimallinen vai laatikkomallinen? Katselin molempia ja mietin käytännöllisyyttä. Laatikkomalliset on suht pieniä ja mielestäni epäkäytännöllisiä. Esimerkiksi jos vertaa arkkupakastimeen, jää sinne pohjalle aina jotain. Tai sitten se mitä tarvitsee, on aina pohjalla ja joutuu tyhjentämään suunnilleen koko laatikon päästäkseen siihen käsiksi. Positiivisena asiana on se, että niitä saa myös pakastelokerolla. Kaappimallinen on kuitenkin järkevämpi käyttöominaisuuksiltaan. Siispä niitä katselemaan. Jääkaapit vievät hirmuisen paljon sähköä, tiesittekö? Tämä oli jotenkin huolestuttavaa ja siksi olin miettinyt kaasuakin käyttävää varajärjestelmänä. Sitten ystäväni oli hankkinut kompressori-jääkaapin. Hän kehui sitä ja kertoi, ettei se kuluttanutkaan niin paljon sähköä kuin normaalit jääkaapit ja se oli siinä! Ei muuta kuin katsomaan sellaisia. Löytyihän niitä, surffailun jälkeen löysin tuontitukusta sopivan oloisen kaapin.

Jääkaappi, pakastinlokerolla ja sopivan kokoinenkin, jes! Sellaisen minä sitten tilasin ja sen pitäisi tulla ensi viikolla, arvatenkin alkuviikosta. Ainakin lupaus on että toimitus olisi ihan muutamassa päivässä. Jännittävää!

Viileyttä ja aurinkovoimaa

Aika rientää ja opiskelut on hiukan hidastanut rakentamista. Mutta edelleen homma edistyy, joskin hitaasti. Eristäminen on osoittautunut tosi hitaaksi, koska aina välillä pitää odotella noiden liimatuotteiden kuivumista. Ja tietysti kun on muutakin elämää, ei aina ehdi rakentaa täysillä, vaikka haluaisikin.

Tässä matkan varrella olen kahlannut myös erinäisen määrä nettisivuja ja lukenut itselleni uusista aiheista paljonkin. Ensimmäinen asia oli päättää, minkälainen jääkaappi pakuun tulisi. Piti päättää, haluanko sellaisen laatikkomallin, joka aukeaa päältäpäin? Vai haluanko normaalin sivulta aukeavan? Pitääkö siinä olla pelkästään viilennys vai haluanko myös pakastelokeron? Vai olisiko siinä ihan erillinen pakasteosa? Toimiiko se pelkästään sähköllä? Toimiiko se 12 V, 24 V vai 230 V sähköllä? Olisko se kompressorijääkaappi? Vai pitäisikö sen olla sähköllä ja kaasulla toimiva, jonka voisi vaihtaa lennossa kun auto on 230 V sähköissä kiinni? Olisiko se normikokoinen, joka mahtuu ”työtason alle” vai sellainen jenkkikaappikorkuinen, jossa on se pakastuslokero erikseen? Ihan hirveesti asioita, mitkä pitää ottaa huomioon ja päättää ennen hankintaa.

No mitään korkeaa jääkaappia en koe tarvitsevani, koska ei nyt yksi ihminen paljon tarvitse kerrallaan tilaa. Kaikki tarpeellinen mahtuisi kyllä sellaiseen normaalikokoiseen tiskin alle mahtuvaan malliin. Haluanko pakastelokeron? Kyllä, ehdottomasti! Kesällä jääpaloja on kiva saada juomalasiin ja jäätelöä matkaan. Myös pakasteita on kiva väliin olla, joten pakastelokero on must juttu.

Entäpä tämä kulutuspuoli, mitä jääkaapit ja jääkaappi-pakastinlokero-yhdistelmät vievät virtaa? Normi jääkaappi 230 V sähköllä vie ihan hurjasti virtaa, joten se ei ole järkevä. Entäpä kaasu/sähkövaihtoehto? Onhan ne käteviä kun puksuttavat nestekaasulla siihen asti, kunnes laitetaan auto pistokkeen päähän ja johtoa pitkin puskee 230 V, jolloin jääkaappi automaattisesti heittää itsensä sähkökäytölle. Mutta entäs sitten, kun istut puskaparkissa ja nestekaasu loppuu? Ei ole sähköä mailla halmeilla, mitäs sitten? En itse kovinkaan tykkää nestekaasusta tälläisissä järjestelmissä, joten pyyhin tämänkin vaihtoehdon pois listalta. Sitten jäljelle jää 12 V tai 24 V sähköä käyttävät vaihtoehdot. Siirryin siis tutkiskelemaan asuntoautoihin ja matkailuvaunuihin suunnattuja jääkaappeja. Edelleen tuntui jääkaappi haukkaavan suuren määrän sähköä. Kaverini osti autoon tarkoitetun kompressiojääkaapin ja kehui sitä, ettei se kuluta ihan niin paljon ja pakkohan se oli käydä tutkiskelemassa asiaa.

Kompressorijääkaappihan toimii lyhykäisyydessään niin, ettei se käy koko ajan, vaan ainoastaan tarvittaessa eli noin kolmanneksen vuorokaudesta. Käyntihän riippuu tietenkin siitä, miten paljon jäähdytettävää tavaraa on kaapissa tai laitetaan kaappiin kylmenemään. Myös kaapin toimintaympäristön lämpötila vaikuttaa asiaan. Sen virrankulutus on siis maltillisempaa. Siispä kompressiokaappiostoksille.

Kahlasin erilaisia malleja, kokoja, virrankulutuksia ja hintoja. Päädyin sitten Savoa Camp 85 litran 12 V kompressorijääkaappiin pakastelokerolla. Hintakin oli ihan kohtuullinen 399 € plus rahti muutaman kympin. Sellaisen tilasin Tuontitukusta ja se saapuikin 5 päivää tilauksesta. Nyt se nököttää varastossa ja odottaa, että pääsee pian tositoimiin.

Seuraavaksi opiskelinkin aurinkopaneelien sielunelämää. Monikide vai yksikide? Mitä ihmeen eroa niilläkin on? Taipuva vai ihan sellainen kova paneeli?

Nykyään on yleisesti käytössä kahta paneelityyppiä, monikide- ja yksikidepaneelit. Monikidepaneeli on perinteinen versio aurinkopaneelista. Sen kennot ovat väriltään sinisiä. Valmistus tapahtuu sulattamalla ensin piikide, jonka jälkeen siitä valetaan neliskulmaiset kennot, joita on yhdessä aurinkopaneelissa 60 kappaletta. Monikidepaneelin tuottama sähköteho jää hieman pienemmäksi verrattuna yksikiteisiin paneeleihin, mutta monikide on loistava valinta suuriin järjestelmiin edullisemman hintansa takia.

Viime aikoina yleistyneen yksikidepaneelin valmistusprosessi eroaa hieman monikiteisestä. Prosessissa leikataan kasvatetusta piikideharkosta ohuita levyjä, jotka leikataan kennon muotoon neliömäiseksi. Piikideharkko on pyöreä, jonka takia yksikidekennoissa on pyöreät kulmat. Yksikidepaneelien tehontuotto on parempi monikiteisiin verrattuna, erityisesti kuumalla säällä, minkä takia niitä suositaankin pienemmissä järjestelmissä kattotilan ollessa rajallinen. Yksikidepaneelit ovat väriltään täysin mustia.

Asiaan tutustumisen jälkeen päätin hankkia yksikidepaneelin. Tehoja tutkiessani totesin, että mitä isommat lukemat, sitä vähemmän tarvitsen määrällisesti paneeleita pakun pienelle katolle. Siispä 330 W yksikidepaneeli tilaukseen ja siihen kattoasennusteline. Paneeli maksoi 149 €.

Kesä alkaa olla pikku hiljaa takana ja syksyn kosteus ja koleus hiipii tilalle. ALkaa olla projektilla kiire,mutta kunhan saa sähköt ja diesellämmittimen asennettua, voi rakentaa lämpimässä.

Seuraavissa päivityksissä perehdytään erilaisiin sähkölaitteisiin, joita tarvitaan pakussa

Varustelua ja hankintoja

Mä olen viimeisen puoli vuotta tosiaan käyttänyt hirmuisesti aikaa erilaisten ratkaisuiden katseluun ja tutkimiseen, nimittäin lämmitysratkaisuiden, lämminvesiratkaisuiden, aurinkokennoratkaisuiden, jääkaappiratkaisuiden ja monien muiden ratkaisujen kanssa.

Lämmitys on yksi tärkeä asia, koska asummehan täällä Pohjolan perukoilla, jossa enin aika vuodesta on joko kylmää tai hiton kylmää. Lämmitys on siis yksi erittäin oleellinen asia. Eristäminen on supertärkeää, jotta kylmä ilma ja kesällä lämmin ilma pysyy oikealla puolella autoa. Eristämisessä pitää olla tarkka, koska kosteussulku pitää varmistaa ja se, että lämmitettäessä autoa lämmin ilma ei karkaa harakoille.

Mikä lämmitysmuoto valita? Tätä olen pohtinut ja vatvonut. Onko se diesellämmitin, kaasulämmitin vai joku muu? Kaasulämmitin ei ollut varsinaisesti vaihtoehto, koska se ei vaan tuntunut hyvälle. Sähkölämmitin taas veisi aivan liian paljon sähköä, olettaen ettei aina ole mahdollista olla piuhan päässä kiinni . Tarkoitushan on työnkin puolesta kurvailla sellaisissa paikoissa keikoilla, joissa ei kerta kaikkiaan ole sähköä saatavilla. Niinpä diesellämmitin on se oikea vaihtoehto (vaikkakin näillä polttoaineen hinnoilla alkaa mietityttää sekin). Olen katsellut niitä niin sanottuja kiinan lämmittimiä, mutta niissä on omat riskinsä. Syytä olisi tietysti olla sellainen laite, jonka voi huoltaa ja tarvittaessa myös korjata eli varaosien saatavuus olisi mahdollismman hyvä. Niinpä päädyin valinnassani Planar 2 D lämpöpuhaltimeen. Se siis käyttää polttoainetta ilman lämmittämiseen ja se kuuma ilma puhalletaan takatilaan. Pakokaasut taas ohjataan lattian läpi äänenvaimentimen kautta ulos, kätevää eikö vain? Saatoin kuitenkin innoissani ennakkoon ostaa yhden lämmittimen, jonka siis myyn pois Planarin tieltä, koska sisustusratkaisut meni uusiksi.

Nyt kun lämmitysasia on hoidossa, voi keskittyä lämpimän veden tuottamiseen. Vertailin erilaisia vedenlämmittimiä ja lämminvesivaraajia. NIitäkin on saatavilla sähkökäyttöisinä ja kaasukäyttöisinä. Sitten piti miettiä montako litraa sitä vettä oikeasti tarvitsee? Jos alle 20 litralla pesee itsensä, se riittänee myös astioiden tiskaamiseen. Sitten on syytä miettiä veden saatavuutta maailmalla. Se ei ole aina niin itsestään selvyys ja vedestä joutuu monessa maassa maksamaan. Erillinen hiukan isompi säiliö on siis tarpeen. Olen katsellut muotoiltujakin säiliöitä ja kiinnostaisi hankkia rengaskotelon päälle muotoiltu malli. Niissä tosin toimitusajat on 7-8 viikkoa – en siis ole ainoa rakentelija, otaksun. No pähkäilin tätä lämminvesiasiaa ja tiedustelin siitä muilta pakun rakentelijoilta saadakseni vinkkejä. Sainkin hyviä neuvoja ja kokemuksia jaettiin auliisti. Yksi pisti silmääni eristyisesti käytännön läheisyytensä sekä kokonsa vuoksi. Bobil vans veden lämmitystekniikka oli kiinnostava ja katsottuani esittelyvideon youtubessa, olin hyvin pitkälti myyty. Nerokas keksintö, tuo mun on saatava. https://www.youtube.com/watch?v=SWbIvlFH1SU&t=1s&ab_channel=DavidMcLuckie

Tässä Bobilissa lämmitetään 12-18 litraa vettä alle vartissa pesulämpötilaan käyttämällä hyödyksi lämpöpuhaltimen lämpöä. Pakettiin saa tilattua vesisäiliön sekä haaroituksen, jolla voi ohjata lämpimän ilman joko sisätiloihin tai ulos kesäaikaan. Haaroitus on myös mekaanisesti ohjattavissa vaijerisäätimellä. Koitin tietysti tilata tuon asennussarjan, mutta arvatenkin juuri se sopiva koko oli loppu. Tuote tilataan Englannista, joten hinnan päälle tulee tullimaksu sekä arvonlisävero. Jännä nähdä sitten miten sen hoitaminen käytännössä onnistuu. Palaamme siihen kunhan saan sähköpostilla viestin, että tuotetta on tullut lisää.

Seuraavassa postauksessa pureudutaan jääkaappeihin ja aurinkokennoihin!

Tuuletin ja sähköjuttuja

Jipii, tänään hain pakun huollosta ja sen katolla on kuin onkin nyt tuuletin paikallaan!!! Mä oon tosi onnellinen tästä, koska olen odottanut tätä. Odotuksen syy on se, että pääsen projektissa harppauksen eteenpäin. Seuraavaksi siis työn alle lähtee lattia, johon mulla on jo rimat ja eristeet olemassaan.

Lattian eristämisen jälkeen pääsee laittamaan ovien eristeet ja sitten katon eristeet. Mulla olis aikaa parisen viikkoa laitella nää eristeasiat kuntoon ovien ja lattian osalta. Sitten olis sähköhommien vuoro. Olen siis sopinut sähkömiehen kanssa asennusasiat ja hän lupasi ottaa kopin tästä projektista. Sähköt on sellainen asia, mitä en tee itse. Ensinnäkin turvallisuusasia ja toiseksi tietysti tämä meidän lainsäädäntö, joka vaatii linsenssit ja asianmukaiset dokumentit sähköasennuksista matkailuautoksi muutoskatsastuksesssa. Niinpä varmistan, että asia on kunnossa näiltä osin. Sähkömies on myös katsonut pakuprojekteja jo muutoinkin, joten häntä kiinnosti ottaa tämä hoitaakseen ja sen hyvä se. Niinpä parin viikon kuluttua olisi vuorossa sähköjohdotuksia ja sitten pääsee uretaanin kanssa eristämään seinät ja katon loppuun.

Sähköt on sellainen osa-alue, jossa voisi tietysti itsekin vetää valmiiksi johdotuksia ja sähköputkituksia, mutta tästä sähkäri saa myös oivan referenssin tulevaisuutta ajatellen. Niinpä jätän tämän ammattilaiselle ja keskityn itse muuhun tekemiseen.

Seuraavaksi on tarkoitus myös käydä katsastuskonttorilla konsultoimassa asiasta väliseinän irroittaminen takatilan ja ohjaamon välistä. Kiinnostaa tietää, onko se rakennetta jäykistävä seinä? Tämä varmaan selviää soittamalla Ivecon maahantuojalle ja sen jälkeen hurautus konttorille selvittämään faktoja. Jos seinä on poikittain tukevaa/jäykistävää rakennetta, on siihen syytä asentaa jäykistäviä osia eli rautaa irroitetun seinän tilalle.Toinen mahdollisuus on leikata siihen keskelle reikä ja tehdä siihen kulkuväylä ohjaamoon poistamatta kokonaan väliseinää.

Helpoksi väliseinän poistamista ei ole tehty, sillä se on kiinni valtavilla teräksisillä pop-niiteillä. Voin kertoa, että niiden irroittaminen on p….stä. Kokeilin porata niitä pop-niittien poistamiseen tarkoitetulla poranterällä ja jos sen niillä tekee niin menee ikä ja terveys sekä hermot. Joten ajattelin lähestyä sitä rälläkällä ja jatkaa sitten poralla ja/tai lyödä ne tapit siitä keskeltä pois. Väliseinä vaatii muutoinkin työtä, koska ohjaamon puolella on tietysti hieno vaaleanharmaa verhoiltu seinämä, joka pitää irroittaa. Ja myös auton oma takatilan lämmitin on jokseensakin yhteydessä väliseinään – ehkä. Verhoilun irroittaminen saattaa vaatia jotain penkkien irroitusta tai muuta työlästä toimintaa, joten siihen pureudun sen tullessa ajankohtaiseksi.

Tästä on hyvä jatkaa, kuullaan taas!

Töitä ja rakentelua

Jotkut asiat ottavat aikansa ja tietysti täytyy tehdä töitäkin, jotta voi rakentaa pakua. Viikoittain ohjaan melontaretkiä Vihdissä Otalammella, Salmen ulkoilualueella. Salmijärvi on hieno pieni järvi ja vallan mainio paikka muutaman tunnin melontaretkille. Retken aikana tutustutaan järviluontoon, sen hyönteisiin ja lintuihin. Näkemistä on paljon ja jokainen retki on erilainen, luonto on erilainen, sää on erilainen ja tietysti asiakkaat ovat erilaisia ja kaikki antaa omat mausteensa retkiin. Retkiä on sekä naisille että sekajoukoille.

Mä tykkään mun työstäni tosi paljon, mutta korona on valitettavasti vaikuttanut myös keikkojen määrään. Suurin osa asiakaskeikoista kun tulee yritysasiakkaista. Koronan myötä virkistyspäivä-toiminta on pudonnut minimiin ja siksipä on pitänyt arvoida uudelleen omaa yrittämistään. Miten voisin laajentaa asiakaskuntaani? Mistä löytyisi uusia kontakteja, uusia yhteistyökumppaneita, uusia keikkakohteita? Tätä miettiessä päätin aloittaa lisäopinnot. Luontoalan ammattitutkintoon tähdätään jälleen ja nyt haluankin oppia tuottamaan luonnon antimista jotain uutta, jonka voin lisätä yritystoimintaani mukaan palvelujen rinnalle. Jotain sellaista, mikä tukee tätä luontoyrittäjän työtä. Niinpä luonnon tuotteistaminen ihan konkreettisilla luonnontuotteilla on johdonmukainen lisä ja sitä siis opiskelen Mikkelissä Esedussa seuraavan suunnilleen vuoden aikana. Aiemmista opinnoista on toki hyötyä ja niitä voikin käyttää matkan varrella.

Osittain etäopiskelua ja osittain lähiopiskelua, sehän sopii minulle. Päässä pyörii monta ideaa, mutta nähtäväksi jää mitkä niistä jalostuu ihan tuotteiksi asti. Yhteistyö Kuusenkuiskeessa antaa myös pontta tähän yrittämisen osaan. Heinin kanssa on kiva kokeilla erilaisia uusia juttuja ja tehdä myös niitä perus-opastuskeikkoja. Nyt kalenterissa on melkein viikoittain myös opiskelua ja niiden sovittaminen kaikkeen muuhun onkin jännää. Välillä on hiljaisempaa ja väliin kiireisempää. Seuraavalla opiskelujaksolla pitää ottaa kajakki mukaan ja lähteä tutustumaan Mikkelin seudun järviin. Sitähän voisi sielläkin vetää jotain retkiä tässä vuoden aikana.

Paku lähtee alkuviikosta huoltoon, jossa siihen asennetaan MaxxFan Deluxe tuuletin katolle. Syy miksi et sitä tee itse, on selvä. Pelkään korkeita paikkoja, mulla ei ole lämmintä hallia eristeaineiden kuivumisen varmistamiseksi eikä paikkaa rakentaa asennustelinettä, koska pakun katollahan ei voi niin vain tallustella. Joten katsoin järkeväksi ostaa asennuspalvelun ammattilaisilta. Sama koskee sähköhommia. Niissä täytyy käyttää myös lisensoitua ammattilaista, varsinkin kun aion muutoskatsastaa pakuni matkailuautoksi. Silloin sähköhommat sekä kaasuhommat täytyy teettää sellaisella yrittäjällä, jolta saa asianmukaiset dokumentit ammattitaidon lisäksi.

Ensi viikolla on myös tarkoitus aloittaa erilaisten luonnon materiaalien kerääminen opiskelua varten eli testimateriaalia. Toivottavasti kelit ovat sopivat keräämiselle.

Olkaahan kuulolla, lisää päivityksiä tulee heti kun tuuletin on asennettu!

Eristäminen jatkuu

Eristys onkin sitten hidasta puuhaa. Katosta puuttuu vielä Sauna-satu levyt, etuseinästä eriste, lattiasta puhumattakaan. Alkuviikosta sain vihdoin aikaa työstämään lattiaa eli vanerit pois ja lattian kimppuun. Aluksi imurointi ja lattian pesu/pyyhintä puhtaaksi. Urissa oli runsaasti ruuvinreikiä, koska pakussa on ollut koneita ja hyllyjä ruuvattuna kiinni ja niiden poisto on jättänyt paljon reikiä pohjaan. Hioin reiät, ostin purkillisen ruostesuojamaalia, jota ruiskutin niihin ja sen kuivuttua laitoin Sikaflexin 221 liimaavaa massaa jokaiseen reikään niin paljon, että se tukkeentui. Pohjaan on tulossa vielä ulkopuolelta ruiskutettava ruostesuojaus, joten luotan siihen, että pohja on sitten turvattu ainakin 5 vuotta eteenpäin. Pohjahan on muutoin erittäin hyvässä kunnossa.

Lattiaprojektihan jatkui sitten niin, että leikkasin jokaiseen (suurinpiirtein) uraan sopivat soirot Noise Reduktion liimamattoa ja liimasin paikalleen. Olihan homma, ei voi muuta sanoa, mutta toivon mukaan se vaimentaa myös lattian kautta kuuluvia ääniä. Myös rengaskotelot peitin samaisella matolla. Melkein päivä meni puuhatessa. Ostin myös 30 mm paksua lankkua, koska sopivaa rimaa ei ollut saatavilla. Onneksi ystävättäreni aviomies oli avulias ja halkaisi lankut pöytäsirkkelillä pituussuunnassa puoliksi. Niistä tulee rimoitus lattiaan vanerin alle. Rimojen väliin tulee eristelevyt sekä välit tiivistetään uretaanilla ja lopuksi kaikki tiivistetään alumiiniteipillä. Myös seiniin tulee samaa settiä, jahka ensin olen konsultoinut sähköasentajaa, miten johdotukset toteutetaan.

Välillä tuntuu, ettei projekti etene ja aika loppuu kesken, mutta ensi viikolla on vuorossa pakun vienti huoltokorjaamolle, jossa siihen asennetaan kattotuuletin. Sen jälkeen pääsen toden teolla puurtamaan sisustaa siihen asti, kunnes sähköjä aletaan asentamaan paikalleen. Ostin muuten uuden laturinkin, kun vanha oli mallia ikivanha eikä sillä voinut ladata hankkimaani AGM akkua. Nyt on akkua ladattu ja sekin on valmiina odottamassa asennusta.

Seuraava urakka tuleekin olemaan väliseinän irroitus, koska se on kiinnitetty valtavilla pop-niiteillä ja niitä ei ainakaan poraamalla saa irti. Rälläkkä onkin sitten se seuraava työkalu, millä lähestyn tätä toimenpidettä.

Pysykää kuulolla, lisää seuraa! Ja muistakaa ottaa instasivu myös seurantaan!

Eristäminen

Pakettiautokin pitää eristää, ihan kuten talotkin. Tämäkään ei ole ihan helppoa, voin kertoa sen. Tai oikeastaan lähinnä se, miten ja millä eristää. Vaihtoehtoja löytyy enemmän kuin voisi arvatakaan. Jälleen sukelsin youtuben luvattuun maailmaan ja olenkin kahlannut erinäisen määrän videoita aiheesta eristäminen ja materiaalien valinta. Tässä kohtaan jakautuu kaksi leiriä: uretaanipohjaisten eristeiden ja ”villatyyppisten” (tarkoitan lasivillaa tai vastaavaa kuitua) eristeiden käyttäjät. Villatyyppisiä suosivat enemmän ”ekoihmiset”, joille tuotteiden hiilijalanjälki ja valmistuksessa käytetyt raaka-aineet tai valmistustavat vaikuttavat valintaan enemmän. En tarkoita tätä mitenkään negatiivisesti, koitan itsekin vaikuttaa omalta osaltani näihin asioihin.

Uretaanipohjaisille on taas oma käyttäjäkuntansa. Itse päädyin valitsemaan tämän kategorian. Perusteena valinnalleni oli se, että uretaanipohjaiset eivät ime itseensä kosteutta eivätkä siksi siis homehdu yhtä herkästi kuin villatyyppiset eristeet, joiden väliin jää runsaasti ilmaa ja helposti myös pellin ja eristeen väliin. Tällöin vesi helposti kondensoituu pellin pintaan ja huokoiset materiaalit imevät sen itseensä. Erittäin haastavaa koittaa tehdä autosta kosteusvapaa oleskelutila, jossa voi säilyttää erilaisia asioita, kuten tekstiilejä, retkeilyvarusteita ja muuta tavaraa ilman, että ne homehtuvat. Pitää siis hoitaa myös ilmanvaihto asianmukaisesti. Täällä Suomessa lämpötilan vaihteluista johtuvissa oloissa myös lämmitys on hoidettava, ettei palele.

Eristeeksi valitsin Kingspan Sauna-satu levyt, 30 mm x 600 mm x 1200 mm. Levyt maksoivat K-Raudassa 10,80 €/kpl, mutta ystävällinen myyjä antoi vähän alennusta ja ostin 17 kpl levyjä. Kiinnitysmassaksi valitsin Tytanin 60 sekunnissa kuivuvan liimaavan PU-vaahdon 16,90 €/pullo ja siihen piti tietysti ostaa uretaanipistooli 23,20 €. Uretaanipistoolin puhdistukseen tulee olla myös Cleaner-aine, jonka senkin ostin mukaan.

Sauna-satu levy on kevyttä ja helposti käsiteltävää. Aloitin eristyshomman mittaamalla jokaisen välin seinästä, mietin mihin asti missäkin levyä laitan ja mihin tulee jotain muuta eristettä. Muilla eristeillä tarkoitan esimerkiksi uretaanivaahtoa tai vaikkapa routaeristemattoa. Leikkasin kaikki isojen pintojen levyt määrämittaan valmiiksi ja tämän jälkeen aloitin liimaushomman. Isommat levyt pitää myös tukea, jotta ne ehtivät kuivua ja tarttua kiinni, joten käytin tähän säädettävää pyykkitelinettä, sellaista jonka voi kiristää kahden seinän väliin. Se toimi hyvin tähän hommaan. Kattoon asennukseen ostin kyllä ihan sellaisen oikean kattoasennustuen, jossa mittahaarukka on 160 – 290 cm.

Kun levyt on mitattu ja leikattu, on helppoa aloittaa niiden asennus. Suutin ruuvataan pulloon ja ilmanottoruuvista säädetään riittävä ilman saanti, jotta vaahtoa tulee sopivasti. Levitin suhteellisen runsaasti vaahtoa, jotta levyt varmasti tarttuvat hyvin kiinni. MInuutin odotus ja vaahto on tartuntavalmis. Painoin jokaista levyä napakasti paikallaan muutaman minuutin ja ruuvasin tuet isompien levyjen kiinnittyvyyden varmistamiseksi. Tästä liimailusta otin vähän videomatskuakin ja laitan niitä sitten instaan kunhan ne on editoitu. Sain kaikki isommat seinäpinnat kiinnitettyä ja olin kyllä tosi tyytyväinen siihen. Vähän jännittää ovatko levyt seinissä vielä huomennakin (liima kuivuu 24 tuntia), mutta olo on luottavainen.

Seuraavaan kertaan!

Projekti etenee

Niin ne viikot vierii ja kesä tuntuu hupenevan silmissä. Pienoinen paniikin poikanen alkaa pukata pintaan ja ja on pakko nipistellä aikaa jostain tähän projektiin. Kävin ostamassa äänieristelevyä Motonetistä, sellaista mustaa, jota tarrataan seiniin. Sen tarkoitus on sekä eristää ääntä että jämäköittää peltiä, ettei se rämise ja resonoi.

Motonettiin siis kävi tieni ja ostin StP noise reduction solutions Black silver 500x750x1,8 mm paksua mattoa bulkkipakkauksen, jossa on 4,5 neliötä matskua ja paketti painoi kuin synti. Hintaa paketilla oli 79,90 € ja tiesin, että sitä pitää ostaa ainakin 1-2 laatikkoa vielä lisää. Lisäksi tarvitaan asennukseen nylon-rulla eli äänieristemattotela, hintaan 13,90 €, jolla rullaillaan eli painetaan se matto tiiviisti pintaan kiinni. Toki ensimmäisenä aloitetaan pesemällä kaikki pinnat, joihin mattoa liimataan. Seinät pesin ihan vedellä, katto oli sen verran joidenkin öljyroiskeiden ja muun möhnän pilkuttamaa, että siihen käytin ikkunanpuhdistukseen tarkoitettuja pesulappuja. Ne toimivat loistavasti ja puhdasta jälkeä tuli.

Äänieristematto on mukavan helppo leikata ihan saksilla ja seinät valmistuivatkin suht nopsakkaan. Uuuden laatikon oston jälkeen pääsin katon kimppuun. Se ei sitten ollutkaan ihan helppoa, koska työskentelyasento oli tosi hankala. Katto on myös jokseensakin muotoiltu joka suuntaan, joten tarvitsin myös avukseni sahalaitaisen yleisveitsen (jonka olin ostanut vuosia sitten Kyprokselta), jolla viiltää auki hiukan mattoa. Näin oli pakko tehdä, jotta matto ottaisi kunnolla kiinni jokaisessa kolossa ja urassa kun sen sinne painaa. Katosta puuttuu enää yhdestä tukivälistä matto, sekä siitä välistä, johon kattotuuletin tulee. Ja palkkiona tästä aherruksesta sain hirmuisen kipeän niskan sekä hartiat ja päänsäryn kaupan päälle eli lihakset meni ihan jumiin.

Nyt kelpaa katsella kättensä jälkiä. Seuraavaksi tarkoitus on käydä hakemassa Kingspan levyä ja jotain tököttiä, jolla liimailla niitä levyjä seiniin kiinni. Suosittelen katsomaan oikeen urakalla erilaisia youtube-videoita erilaisista pakurakennusprojekteista. Osa on oikein viihdyttäviä, osa erittäin asiallisia ja niistä saa monia vinkkejä, mutta osa niistä sekoittaa suunnitelmat monta kertaa ja saa miettimään omiakin ratkaisuja kahteen kertaan. Eli ennen jokaista vaihetta kannattaa katsoa ja etsiä tietoa. Olen päätynyt laittamaan rengaskoteloihin sekä hytin ylle paksumpaa mattoa, älkää kysykö miksi. Musta vaan tuntuu, että hytin ylle se paksumpia 4-5 mm voisi olla pelkältään ihan riittävä eriste, kun hyllyn eteen tulee joka tapauksessa joko ovet tai paksuhko verho. Tämä on kuitenkin vielä mietinnässä, kuten moni muukin asia. Seinärakenteiden ja ovien koteloiden eristematsku on vielä myös kysymysmerkki, koska niihin ei voi ruiskuttaa pelkkää uretaania. Syy siihen on se, että esimerkiksi ovissa kulkee jos minkämoista vaijeria ja sähköjohtoa. Sinne pitää siis aika ajoin päästä tekemään mahdollisesti jotain korjausta tai huoltoa. Uretaani saattaisi myös aiheuttaa osan mekaniikan toimimattomuuden.

Tässä siis monta asiaa mietittäväksi. Mulla on myös instassa tili metsahetkittain_vanlife, jossa voi seurata projektin etenemistä kuvien muodossa.

Kuullaan taas!