Metsähetken blogi

Purkua ja paarmoja

Helteestä ei näkynyt loppua, joten pakkohan se oli käydä toimeen. Uskollinen Makitan ruuvinväännin mukanani kömmin helteen lämmittämään takatilaan ja aloitin hommat. ensi seiniltä piti ruuvata irti lastin kiinnitystä varten olevat reikälistat, sitten lattian alareunassa olevat suojavanerit ja sitten sähköpistorasiat. Tämä auto on ollut Vesivekillä työautona ja siksi siinä on pitkä rivi sähköpistokkeita sekä ns. karavan-pistoke valmiina ja muutama sisävalo. Nämä oli irrotettava ennenkuin pääsi ruuvaamaan sisävanereita irti.

Levyjen takaa paljastui siisti seinä ja se vaatiikin vain vähän pölyn pesua, ei muuta onneksi. Siinä innoissani unohdin sitten ottaa sen luvatun videon, koitin hätäpäissään jotain kuvata, mutta eipä siitä oikeen kummoista tullut. Kuvassa näkyy myös tuuletinlaatikko sekä yläreunassa toinen pistorasia vähäsen 🙂

Lattiavaneri ei antautunut helposti, koska muutama ruuvi oli väännetty syvälle vanerin sisälle ja vaati jonkinlaisen määrän ähräämistä, puukkoa ja poranterää. Levy saa kuitenkin vielä olla paikallaan, sillä muutama kuljetuskeikka pukkasi päälle ja lattia saa olla vielä suojattuna. Se on nyt kiinni muutamalla kiinnityslenkillä pohjassa. Lähiaikana on tarkoitus lähteä mökkeilemään ja ottaa kajakki mukaan, joten tulee pituuskin testattua, että riittäähän se varmasti, ainakin kulmasta kulmaan laitettuna.

Seinäprojektin edistyessä on aika myös alkaa porata väliseinää irti. Sehän on tietysti kiinnitetty julmetuilla pop-niiteillä ja ne on pakko porata yksitellen. Niitä varten ostin tietysti niille sunnitellun terän, joka pitäisi kestää. Ja jotta seinän irroitus ei olisi liian helppoa, on siinä kiinni myös pakun oma takatilan lämmitin. Se olisi tarkoitus siirtää penkin alle olevaan koteloon ainakin teoriassa, mutta purkamisen jälkeen selviää mitä sille tapahtuu vai poistetaanko se kokonaan. Tarkoitushan on siis laittaa diesel-lämmitin penkin alle hoitamaan takatilan lämmitys.

Nyt koitan taas ehtiä tehdä pakuhommia ja kirjoitella tänne myös niiden edistymisestä. Nauttikaa kesästä!

Kiirettä ja hullua hellettä!

Sormia on syyhyttänyt päästä aloittamaan pakun laittaminen, mutta hillitön helle on toppuutellut suurinta innokkuutta. Niinpä olenkin käyttänyt aikaa suunnittelun hienosäätöön, tilaratkaisun pyörittelyyn ja erilaisten tarvikkeiden listaamiseen. Tässä nyt kuva mun paku-kuorkista.

Tämä on siis Ivecon Daily, 3 litrainen turbo diesel, pitkä ja korkea malli, paripyörät ja ajamiseen tarvitaan C1 ajolupa eli se on kevytkuorma-auto. Mukana tuli myös talvirenkaat ja voin kertoa, että niiden roudaaminen takakontista varastoon oli hikistä hommaa, ne eivät ole ihan kevyimmästä päästä hurjilla helteillä.

Kattotuuletinkin saapui vihdoin ja kävin sen noutamassa postista. Oli muuten yllättävän kevyt paketti. Tuuletin on mallia MaxxFan DeLuxe (40 cm x 40 cm) ja päädyin siihen kun sitä on kehuttu ja valtava määrä vanituunaajia käyttävät sitä ympäri maailman. Kävin myös helteiden aikana ostamassa tuulettimen asennusta varten tököttejä eli liimamassaa, liimateippiä, teriä niin poraan kuin kuviosahaankin ja puiset rimat alapuolelle tulevaan tukikehikkoon. Ostoksilla kävin Motonetissä, Biltemassa ja ByggMaxissa. Mukaan tuli myös räminänestomattoa eli sellaista äänieristemattoa, joka tarrataan seiniin ja oviin, lähinnä isoihin pintoihin vaimentamaan ääntä sekä räminöitä.

Viikoittaiset melontaretket ja yksi iso keikka, YleX mökkifestareiden henkilökunnan ja artistien catering ovat olleet piristävää vaihtelua loputtomaan tutkimus- ja selvitystyöhön, jota pitää tehdä. Välillä iskee epätoivo ja väliin taas suunnaton into päästä aloittamaan urakkaa. Koitan tehdä selkeitä listauksia varusteista ja tarvikkeista, mitä hankin matkan varrella ja toivon, että se auttaa just sua, jos mietit vastaavaa projektia! Seuraavassa artikkelissa kertoilenkin sitten purkuhommista ja miten homma etenee – hitaasti mutta varmasti.

Ihana Paku :)

Matka Iisalmeen hakemaan paku alkoi. Ystävättäreni sanoi, että voitais käydä hakemassa paku samalla kuin haettais hänen veneensä huoltoon. No mullehan tämä kävi enemmän kuin hyvin. Startti aamulla ja kohti Varkautta, mä soudin veneen, josta oli perämoottori hajonnut, veneennostopaikalle ja se vetästiin kyytiin. Huristeltiin vene korjaamolle, siitä kohti pakun noutopaikkaa Iisalmessa ja mä hyppäsin pakuun ja ystävätär ajoi omalla autollaan. Huima tunne kun ajaa ekaa kertaa omaa pakuaan! Tästä se yhteinen taival sitten alkaa <3

Pitkän päivän jälkeen varasin pakuun öljyn vaihdon, pyyhkimet vaihdettiin ja muutenkin paku tsekattiin läpi. Sain hyväksynnän ja olin tyytyväinen! Ajelin pakulla monta päivää etsimässä osia ja ottamaan tuntumaa ison auton pyörittelyyn. Tilasin kattotuulettimen ja ryhdyin odottamaan sitä saapuvaksi. Muutama muukin oli päättänyt tilata sen saman tuulettimen, joten joudun odottamaan sitä muutaman viikon. Se ei tietenkään haitannut, kulutin aikaa perehtymällä mm. aurinkopaneeleihin, vesisäiliöihin, akkuihin, vesijärjestelmiin kuten lämminvesivaraajaan, kaappihin sekä matkailuauton vaatimiin muutostöihin.

Paljon asioita pitää selvittää, tarkistaa, miettiä, piirtää, hankkia ja päättää tulevien viikkojen aikana liittyen pakun rakentamiseen. Moni on kysynyt, kuka mulle tän auton rakentaa ja hämmästys on ilmeinen, kun kerron rakentavani sen pääasiassa itse. Olen aikanani remontoinut omakotitalon, joten osaan aika paljon tehdä itsekin. Tietysti esim. sähkökytkennät sekä kaasukytkennät teetän ammattilaisella, koska ne ovat tärkeitä turvallisuusasioita sekä tarpeellisia muutoskatsastusta ajatellen.

Nyt alkaa sisätilan purku, väliseinä pois, seinien vaneroinnit pois ja autossa olevat sähköpistokkeet ja lamput irti ja lattiavanerit pois. Olkaa kuulolla, sillä tarkotus on tehdä muutamat viedot näistä puruista. Myös kattotuulettimen asennusvideota on luvassa!

Pakun metsästystä

Kun päätös on viimein tehty, pääsin vihdoin etsimään sitä oikeaa pakua mun tarpeisiin. Kävin katsomassa aika montaa pakettiautoa ja päätin myös, että käytän valitsemani pakut tarkastettavana eli jonkin sortin kuntokartoituksen haluan teettää ennen ostopäätöstä. Esimerkkinä voin kertoa, että näissä pakuissa on todella laaja hajonta kunnossa, mainonnassa, kilometreissä, huolloissa tai niiden puutteissa tai siinä, mitä ostajalle kerrotaan. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten mua kohdeltiin ostajana kun olin nainen. Oletus oli aina se, että en ymmärrä autoista yhtään mitään. En taatusti ymmärrä kysyä mitään tai katsoa mitään olennaista kun autoja kävin tarkistamassa. Mulle voi suoltaa jotain epämääräistä soopaa ja kuvitellaan, että se uskotaan kirkkain silmin. Tämä oli aika ikävää, joten tarkkana saa olla.

Yhdessä paikassa mulle annettiin koeajoon auto, jossa ei jarrut toimineet. Kehotettiin vaan polkasemaan pari kertaa kovaa. Voin kertoa, että ei näin! En uskaltanut ajaa sillä kuin kilometrin ja palautin auton myyjälle. Pyysin korjaamaan jarrut, jotta voin tulla oikeasti koeajamaan auton kunnolla. Tämä tapahtui ja seuraavan koeajon jälkeen totesin, ettei se auto ollut mua varten. Ylimaalaus oli ihan ok, mutta ilmeisesti auto oli ajettu rajusti kiinni jonnekin ja sitä oli hitsattu paljon, mutta tästä ei oltu kerrottu mitään. Maininta sivulauseessa, että auto oli ostettu Autovahinkokeskuksesta. Muistakaa siis pyytää historiatiedot omistajista ja kannattaa myös sijoittaa se 3-6 € siihen historiatietojan ottamiseen Trafista tai Rekkari-palvelusta. Samoin kuin pyytäkää huoltohistoria sieltä, missä auto on huollettu. Vikakoodiluettelo autosta on myös syytä otattaa huollossa, siitä käy monta asiaa ilmi. Auton käyttäminen kuntotarkastukesssa kannattaa. Se maksaa jotain 60-100 € ja on jokaisen euron arvoinen. Yhdessä autossa oli yli 70 vikakoodia jäähdyttimen paisuntasäiliön paineviasta, jotka oli jätetty huomiotta. Koeajon jälkeen mainitsin asiasta, jolloin myyjä sanoi unohtaneensa mainita asiasta ennen lähtöäni, että on joutunut lisäämään välillä jäähdytinnestettä kun se on vähän ruiskinut sitä ulos konehuoneeseen.

Yhdessä autossa sivuoven avaus paljasti takaovissa hurjan raon, oli sekin sitten ajettu kiinni jonnekin. Tarkkana saa tosiaan olla kun näitä käy kattomassa, milloin on takaovet rempallaan, jarruvalot ei toimi, liukuovet ei mene kiinni tai lukot ei toimi, Eli aika tarkkana saa olla.

No joka tapauksessa vihdoin löytyi sopivan oloinen kevytkuorma-auto Iisalmesta. Mulla on siis C-ajolupa kortissa ja näin ollen voin ajaa kaikkia tällä ajokorttiluokalla ajettavia kuorma-autoja. Tämä Iveco Daily oli C1 ajettava ja sitä sitten menin katsomaan. Suuret kiitokset tämän auton valinnasta kuuluu ystävälle, joka osasi katsoa oikeat asiat ja neuvoi sekä tarkasti auton puolestani. Tämänkin ostamisen kohdalla myyjälle ei ollut ihan selvää, että minä- nainen- olin ostamassa autoa itselleni, mutta mitäpä siitä. Pienen säädön jälkeen kaupat tehtiin ja pääsin hakemaan pakua! Puolen vuoden etsintä palkittiin ja nyt mulla on auto!

Tsemppiä kaikille en oikean aihion etsintään, mulla kävi tuuri kun jo puolen vuoden jälkeen oikea löytyi!

Jatkoa seuraa, kohta alkaa armoton laittaminen!

Ratkaisuja

Kuten jo edellisessä artikkelissa kerroin, on ratkaisuja tehty. Tosin monesti tuntui, että hulluksi tässä tulee ja jonkunlaisen jakomielitaudin oireitakin esiintyi. Pallottelin pitkään sen umpikaapin ja pakettiauton välillä ja loppujen lopuksi käytyäni ystäväni kanssa katsomassa erinäisen määrän niitä umpikaappiautoja, päätin pudottaa senkin pois. Jos alusta on hyvä, kaappi on ihan kolhittu ja toisinpäin. Tai sitten kilometrejä oli niin paljon, että isompaa remppaa olisi ollut edessä. Yksi huomion arvoinen asia oli myös se, että mitä pidempään sellainen ”työauto” on seissyt, sen enemmän siellä on ruostetta pohjassa ja muutakin korjattavaa. Ne kun on tehty ajettaviksi ja ajamattomuus ”tappaa” ne. Tuli koeajettua jos minkälaista vehjettä. Koska sinne kaappiin olisi pitänyt rakentaa eristeet, tiivistää se ja kattokin olisi ollut pakko esim. pellittää, koin sen olevan liian työlästä loppupeleissä. Eikä vähiten se, että oikean pelin löytäminen oli miltei mahdotonta, koska korkeuskin piti olla riittävä. Matalia löytyi kyllä, mutta korkeita ei kovin montaa.

Eli se tulisi olemaan pakettiauto, mahdollisimman suuri sellainen. Jälleen päivä- ja viikkokausia surfailua autoja myyvillä nettisivuilla, kävinpä jopa euroopan sivuillakin, ennenkuin päädyin kolmeen vaihtoehtoon: Mersun sprintteri, Ivecon daily tai Volkkarin crafteri.

Syyt miksi päädyin pakettiautoon, olivat yksinkertaisia. Pakettiautolla matkustaminen on kohtuullista kustannuksiltaan. Vaikkapa laivassa on eri asia mennä isolla pakulla kuin umpikaapilla, vaikka se olisikin kevytkuorma-auto. Toiseksi käyn keikoilla paikoissa, joissa eivät tiet ole aina asfaltoitu ja mutkat saattavat olla tiukkoja, kääntöpaikat vähissä ja tilat muutenkin rajalliset. Pakuja löytyy ja kohtuullisessa kunnossa oleviakin jonkun verran.

Siispä pakujen metsästykseen! Seulottavaa oli paljon ja mietin mitkä ovat ne mulle tärkeät asiat siinä pakussa: 1. sen pitäisi olla pitkä ja korkea, eli mahdollisimman monta metriä tilaa sisällä ja korkeutta riittävästi täyttämään matkailuauton vaatimukset rakentamisen jälkeen. 2. kohtuulliset kilometrit eli ei yli 200 000 km mittarissa, jottei heti ensimmäisenä tarvitse tehdä 5000 € edestä remonttia. 3. Kolaroimaton, tämä ei ole todellakaan helppo homma, sillä yllättävän moni on kolaroitu ja se jätetään yllättäen kertomatta. 4. Huollettu ajallaan ja asianmukaisessa huollossa, eli korjattu tarpeen mukaan viat sekä kulumat ja öljyt vaihdettu myös säännöllisesti ajallaan. 5. paripyörät takana, tämä liittyy talviolosuhteissa ajamiseen sekä kantavuuteen. 6. Kevytkuorma-auto, tämäkin liittyy kantavuuteen, tällöin ei olla painojen kanssa heti ihan tapissaan ja näin myös tekniikka säästyy vähän. 7. Ei ikkunoita takaovissa eikä mieluusti liukuovessa eikä toisella puolellakaan. Helpottaa rakentamista ja ikkunat pitäis aina eristää. 8. webasto pitää olla moottorin lämmittämistä varten talviaikaan. 9. kahdet kohtuullisessa kunnossa olevat renkaat, koska jos heti pitää olla ostamassa 6 kpl renkaita vanteilla, on sekin reipas kulu heti lähtöön.

Siinäpä sitä olikin vaatimuslistaa ja voin kertoa, että ei ole helppo homma. Seuraavaksi kerron näistä, kuullaan!

Etsintää

Sopivan kulkupelin etsintä on ollut haastavaa. Olen kolunnut erilaisia kulkineita ympäri Suomea. Alkuun kävin katsomassa asuntoautoja, mutta valitettavasti vallitseva trendi on nostanut niiden hinnat pilviin ja hinta-laatusuhde on kärsinyt valtavasti. Nyt kuvitellaan, että mitä tahansa asuntoautoksi tai matkailu/retkeilyautoksi kutsuttavaa voi hinnoitella reippaasti yläkanttiin.

Asuntoautojen kunto ei enää vastaa hintapyyntejä, joten käytyäni katsomassa useampaa kohtuullisen korkeahintaista peliä, tulin siihen tulokseen, etteivät ne ole sopivia tarpeeseeni. Yksi tarpeeni oli takatalli, joten sellaisia ei myöskään ole kovin paljon tarjolla. Useissa oli esimerkiksi pesutiloissa seinät halki, saumat eivät olleet tiiviitä ja ne oli ”korjattu” todella huonosti ja yleishajukin sisällä kostean homeisen tunkkainen. Paikat repsottivat ja se ei kuitenkaan näkynyt hinnassa. Vanha sanontahan on, että se ei ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Kun tarkoitus on kuitenkin viettää runsaasti aikaa tässä kulkupelissä, on syytä katsoa kuin katua. Ah, kuinka oikeassa nämä vanhat sanonnat ovatkaan 😀

Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin valinneeni umpikorisen kuorma-auton rakennuskohteeksi, mutta sekin vaihtui matkan varrella. Yksi syy siihen on se, että umpikorimalleissa tulee muutamia hankaluuksia. Toki suoraseinäisen tilan rakentaminen on hyvä juttu, mutta toisaalta mitä isompi auto, sitä suuremmat kulut. Valitseminen on todella vaikeaa ja on hyvä, ettei tee hankintaa liian nopeasti. Jos olisin löytänyt nopeasti jonkin suunnilleen hyvän, harmittaisi se hirveästi nyt. Eli kannattaa varata runsaasti aikaa, jotta omat todelliset tarpeet saa hiottua loppuun.

Olen todennut tässä matkan varrella, että omat tarpeeni ovat muovautuneet todella paljon alkuperäisestä suunnitelmasta. On syytä miettiä asiat monelta kantilta, ennen niiden päätösten tekemistä, jottei kaduta jälkeen päin.

Eteenpäin sano mummo lumessa

Aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta toki toimettomana en ole istunut tätä aikaa. Yhteistyökuviot Elimäellä ja siihen liittyvän nettisivuston kuusenkuiske.fi rakentaminen ovat olleet ajankohtaisia ja niihin on uponnut työtunteja. Asiakaskeikkoja on ollut vähänlaisesti ja toivon mukaan tilanne paranee kesän mittaan. Onneksi kohta käynnistyy jälleen kesän supersuositut melonnat viikoittain Vihdin Salmijärvellä. Nuuksion Pohjoisella Portilla vedän kolmatta kesää melontailtoja, viime vuosina on ollut Naisten rento iltamelonta, jossa opetellaan kanootilla perusmelontaa aluksi, vietetään rento ilta nautiskellen järvimaisemista ja tutustutaan järviluontoon. Lopuksi nautitaan herkullinen villiyrttinen kana- tai kasvissalaatti ja yrttijuoma. Uusina tulokkaina tuoteperheessä on Aikuisten sekamelonta (parisuhde koetukselle :)) sekä perhemelonta (edelleen koetellaan). Lisätietoja löytyy Metsähetken facebook-sivuilta. https://www.facebook.com/luonnonhelmassa.fi/

Asumisen suhteen on edelleen päänvaivaa. Hirveän vaikea päättää mikä se oikea ratkaisu olisi. Pohtiessa on kulunut viiniä, tullut harmaita hiuksia, välillä ei edes tiedä mitä haluaa ja mikä olis se järkevin ratkaisu. Pohjapiirroksia on tehty vihkollinen eri versioilla ja kaikenmaailman pistorasioiden paikkoja ja tuulettimia sun muita härpäkkeitä on kahlattu nettiviidakkoa läpi. Uskon silti, että se oikea ratkaisu löytyy ja sen jälkeen pääsen etsimään sen sopivan aihion.

Olen nyt monenlaisen vatkauksen tuloksena päätynyt kuorma-autoon, jossa on umpikori. Varmaan se kevyt kuorma-auto, koska paino ja koko jää kohtuulliseksi. Toisaalta ihan täysin en vielä ole isompaakaan kuorma-autoa sulkenut pois, sillä multa löytyy C-kortti, joten siitä se ei jää kiinni. Näinä aikoina on kumminkin ajateltava pitkäkantoisesti ja katsottava mm. polttoaineiden hintoja, vakuutusmaksuja sekä käyttöveroja kun rakentaa asuntoautoa.

Kavereiden kanssa kannatta pallotella ideoita mikä mihinkin tulee. Itse ei aina näe niitä vaihtoehtoja ja siksi se toinen ja kolmas mielipide on kullan arvoinen. Seuraavissa kirjoituksissa paneudutaan enemmän tähän pohjaratkaisun suunnitteluun sekä muihin sisustan ratkaisuihin. Pysy kuulolla!

Uusia tuulia

Kevät on mennyt tiiviisti erilaisia kulkupelejä katsellessa. Valinnan vaikeus on kova, koska vaihtoehtoja on niin paljon. Valitako retkeilyauto, joka siis käytännössä olisi iso pakettiauto, jonne on rakennettu perään jonkunlainen asuintila? Vai olisko se kuitenkin asuntovaunu? Ehkä kuitenkin asuntoauto? Vai asuntobussi? Itse rakentamalla kuorma-auton päälle? Jokaisessa näissä on hyvät ja huonot puolensa.

Olen katsonut tuntitolkulla youtube-videoita erilaisista kodeista ja asumuksista renkaiden päällä ja niistä onkin ollut apua todella paljon. Monta kätevää vinkkiä, huikeita innovaatioita, tilaa säästäviä ratkaisuja, käytännön toteutuksia ja innostavia ideoita. Täytyy sanoa, että ihminen on luova ja kekseliäs!

Tässä vaiheessa olen pudottanut asuntovaunut pois listalta, koska se ei vain ole nyt mulle oikea ratkaisu. Vaunu on jokseenkin hankala pidemmän päälle, koska tarkoitukseni ei ole pitää perusleiriä jossain tietyssä paikkaa ympäri vuoden. Eli se vaihtoehto on nyt pudotettu pois.

Pakettiautoja olen katsellut paljonkin, mutta niissä tuntuu olevan hiukan liian vähän tilaa mun tarpeisiin, vaikkakin niissä löytyy tosi tilavia ratkaisuja. Vähimmäisvaatimukset mulla on :keittiö eli ruuanlaittomahdollisuus, jääkaappi, vessa ja suihku, työpiste ja sänky sekä runsaasti säilytystilaa harrastus/työvälineille, koska olen luontoalan yrittäjä ja sillä leipäni koitan tienata. Siksi mukana kulkee jonkun verran erilaista retkeilykampetta, sään mukaista vaatetusta ja kenkää sekä tietysti kajakkini. Koirillekin tarvitsee olla jonkin kiva soppi käytössä. Onneksi ne ovat tehokkaita hälyttimiä – tästä lisää myöhemmin! Vaatimukseni eivät ole kovin suuret, mutta sitäkin tärkeämmät.